Pahoitteluni siitä, että näitä artikkeleita nyt tulee, mutta puran vain monen vuoden patoumaani nyt tähän juuri avaamaani blogiin. Joskus olen yrittänyt näistä täällä kirjoittamistani asioista jollekin normaalille ihmiselle puhua. Ei olisi kannattanut. Kriittinen asenteeni joihinkin asioihin herättää muissa lähinnä huvitteneisuutta. Nauravat minulle ja ajattelevat tai jopa sanovat (tai sanovat ja jopa ajattelevat) että "voi sinua nuorekkoa, kyllä sä vielä ymmärrät ku vähän kasvat".

Kuulun, tai kuuluin facebookissa paikalliseen roskalava yhteisöön. Miksi en kuulu enään? Kun ihminen tekee itsestään roskaa ja tarjoaa sitä julkisesti jopa ilmaiseksi facebookin roskalavayhteisöissä tulee jotenkin kuvottava olo. Laitetaan itsestä kuva ja muka kysellään samanlaisen pipon perään joka sattuu siinä kuvassa olemaan päässä. Sitten istutaa kotona koneen äärellä ja lasketaan kuinka monta kertaa kommenteihin tulee "av varaus tuosta miehestä" tai " piposta en tiedä, mutta etsin juuri tuollaista miestä". IHAN OIKEASTI. Tähän asti olen luullut että olen pysynyt hyvin kaiken kehityksen mukana ja olen niin sanotusti ajan tasalla. Empä ollutkaan. Ihmisten moraali ja häveliäisyys on oikeasti hävinnyt sosiaalisen median myötä. En halua, enkä aio pitää saarnaa sosiaalisenmedian käytöstä, mutta mikä saa ihmisen kirjoittamaan facebookin roskalavayhteisön sivulle "ero tuli, oisko jollaki lahjottaa jotain, iha mitä vaa, ukko vei kaiken". Amen, siinä teille ajateltavaa. 

 

Muuten kyllä rakastan kaikkea kyttäämistä erilaisilla tavaran jako tai myynti sivustoilla. Huom, tavaran. 

 

Istuin labran odotusaulassa. Kaikki paikat oli varattu, joku reppana joutui seisomaan, osaamatta päättää mihin katsoisi. Kaikki istuivat hiiren hiljaa.

Odotusaulaan tuli vanha mummo ja istahti rollaattorinsa päälle. Voi ei, nyt se huomasi tuon pikku lapsen. Älä vaan ala jutella sille! Eih, nyt se alkoi lässyttää sille ja lapsi vain vahtaa häntä. Lopeta mummo nyt! Mummo ei lopeta ja minä vaivun taas rankan myötähäpeän saattelemana omaan todellisuuteni. Siinä todellisuudessa ei ole muita, eikä vaivaantunutta hiljaisuutta, on vain tyhjä odotus ja vieraita nimiä joita hoitajat tasaisin väliajoin huutelevat.

Kukaan ei puhu. Toivottavasti kukaan ei saata itseään tai muita häpeään avaamalla suunsa. Yhtäaikaa nuo samat ihmiset häpeävät ujouttaan ja hiljaisuuttaan. Kaikkien mielestä on äärettömän noloa kun kaikki vaan istuu hiljaa varoen rikkomasta pyhää hiljasuutta. Häpeällistä hiljaisuutta.

Enkelin kaunis ääni kutsuu nimeäni jossain tuolla toisessa todellisuudessa. Havahdun, nousen ja huokaisen. Piina on jälleen päättynyt. Kukaan ei puhunut minulle mitään, minun ei tarvinut aivastaa, eikä puhelimeni soinut. Selvisin jälleen todella hienosti.

Häpeällistä loppuviikkoa kaikille. 

En ole koskaan pyöräillyt ihan harrastamiseksi asti. Tänä keväänä löysin tuon mahtavan lajin ja samalla löysin yhden uuden tavan päästä hengestäni tai päästää muita hengiltä. Niin mukavaa kuin se pyöräily onkin, on se myös yllättävän vaarallista. 

Pyörällä ajaminen pyörätiellä on huomattavasti vaativampaa, kuin autolla ajaminen autotiellä. Pyöräillessä kohtaan paljon enemmän tilanteita, joissa en edes voi yrittää ennakoida muiden likkujien seuraavia liikkeitä.

Ensinnäkin on muut pyöräilijät risteyksissä, erityisesti risteyksissä ennen autotien alikulkua jossa on kolmesta suunnasta tulevalle tarjolla hieno pikkuinen alamäki, josta saa hyvät vauhdit juuri ennen törmäystä. Näin aloittelevana pyöräilijänä mietin, pitkääkö minun hidastaa näihin risteyksiin, vaikka jarruttamatta saisin hyvät vauhdit seuraavan pikkumäkeen. Edelleen puhun alikulkuteiden risteyksistä. Vai pitääkö vaan ajaa rohkeasti sillä omalla luonnollisella vauhdilla ja luottaa, että muut väistää. Vai onko olemassa oikeasti jotku säännöt näihin tilanteisiin?

Toisekseen on koirien ulkoiluttajat (nyt se sana on mainittu, joten kaikki koirien omistajat olkaa hyvä, estradi on teidän). Toisin kuin yleensä, minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa koirista tällä kertaa, eikä edes niiden ulkoiluttajista. Kuitenkin minua pelottaa paljon kun koira kävelee löysässä narussa edellä ja minun pitäisi mennä ohi. Mitä jos koira säikähtää ja hyppääkin nauruineen suoraan pyöräni eteen? (Näin minulle kävi hiihtäessäni joskus muinoin). 

Kolmanneksi pelkään ihan rutosti niitä ihania pikku lapsia, jotka kävelee tai pyöräilee koulusta kotiin. Ihailen sitä tapaa kävellä tai pyöräillä ja haaveilla samaan aikaan. Kuitenkin vaatii erityistä tarkaavaisuutta kun yrität miettiä väistääkö ne, kannatteeko soittaa kelloa jolloin lapsi voi säikähtää ja hyppää eteen vai kokeilenko kuitenkin tuurilla tuosta välistä sillai huomaamattomasti?  Toisaalta näillä lapsilla tuntuu olevan se kuudes aisti, koska en ole kertaakaan vielä törmännyt heihin tai ei ole ollut edes läheltäpiti tilannetta. 

Pyöräilystä vielä sen verran, että en ymmärrä vanhempia, jotka päästää lapsensa pyörän päälle ilman kypärää. Minunki kypärä on tosin vielä kaupassa. Mutta lapsillani on kypärät vaikkei niillä ole edes pyörää! 

Nyt on taas saatu nauttia pääsiäisestä kaikkine noitineen ja kirkollisine menoineen. Pääsiäistä vietetään Jeesuksen ristiinnaulitisimen ja ylösnousemuksen muistoksi, mutta tästä eteenpäin sitä voidaan viettää myös tämän blogin syntymisen vuosipäivän kunniaksi. 

Kävi nimittäin niin, että kiirastorstaina noin kello 18:12 astelin paikallisen Prisman käytäviä keräten ostoskärryyn syötävää pääsäisen varalle. Ajattelin, että josko vaikka laittaisi jotain perinteistä pääsiäisruokaa esim. lammasta tms. Niin ja pitäähän sitä pääsiäisenä niitä suklaamuniakin.. Ajattelin myös tekaista vaimolle synttärikakun, sellaisen perinteisen mansikkakakun. 

En tehny lammasta pääsiäisruoaksi, en ostanu suklaaruohomunia, enkä leiponu mansikkakkua. Kaupassa kierrellessäni alkoi niin sanottu ärsytyskäyrä nousta ja taisipa siinä viaton kassamyyjäkin saada hyvän pääsiäisentoivotukset samalla. Oli nimittäin tullut kauppiaalle yllätyksenä, että näin pääsiäisen aikaan saattaa mennä normaalia enemmän sulkaamunia kaupaksi, niin ja lammasta. Mansikatki oli loppu, mutta se on nyt jotenki selitettävissä, kuka nyt pakastemansikoita pääsiäisenä tarvis? 

Joo, kyllä ymmärrän sen kauppiaan tuskan, jos sattuu jotain vähä ylijäämään. Kuitenkin muutama ylijäämäinen sulkaamunalava tuntuu jokseenkin pieneltä harmilta verrattuna siihen pettymyksen määrään, joka minulle kyseisen ketjun omistajalle aiheutui. Turha tulla sanomaan, että olisit aikaisemmin käynyt kaupassa. Vaikka menisin kiirastorstaina kauppaa kello 20:58, siellä PITÄÄ olla sulkaamunia ja lampaanlihaa tarjolla.Ja mansikoita. Mielestäni kyseinen elintarvikekauppias oli epäonnistunut.

Eikai joulupukkikaan voi sanoa jouluaattona viimeiseen taloon mennessä, että hups, loppulahjat kesken ku en arvannut että niitä näin jouluaattona menis niin paljon? Muistaako joku, että kaupasta olisi loppunut olut kesken esimerkiksi juhannuksen alla. Empä usko, vaikka toivoisin niin tapahtuneen vaikka joka vuosi. Mutta johan muutama lapsi ilman suklaamunia yhen pääsiäisen pärjää, kuhan kaikille aikuisille riittää vettä väkevämpää että jaksaa näiden pyhien yli. Ja jos sattuu että alkomaholi loppuis kaupasta juhannuksena niin varmaan hättyyteltäis kansanedustajat lomilta töihin säätämään jotain lakia, jotta jatkossa taattais alkoholin riittäminen ruokakaupoissa juhannuksenakin. Mutta ei siitä tällä kertaa enempää. 

Onneksi oli suklaamunia kotona kaapissa, että sai pidettyä omat lapset tyytyväisenä ja mansikoitakin löyty pikkumarketista. Mutta olisihan se ollu mukava viedä niitä sulkaamunia tuliaiseksi muiden lapsille. Noh, ompahan ainakin ne maniskat siellä muiden lasten kotona pakkasessa ku sinnehän ne sitten unohtui säilöön. Eli ostin mansikat kylään mennessä ja kylmään piti ne saada. Leivompa sen mansikkakakun vaikka äitienpäiväksi sitte.. Tarvis vaan lähtee jo ostaa ne mansikat.

Toinena pääsiäispäivänä(maanantai) sain kokea taas sen maagisen hetken ku kauppa aukesi muutamaksi tunniksi pitkästä aikaa. Olihan se ollutkin jo yhden päivän kokonaan kiinni. Tiedättehän sen tunteen "mikä noita ihmisiä riivaa ku ollaan niin nälkään kuolemassa heti ku yhden päivän on ruokakauppa kiinni" ja samaan aikaan itse seisot siinä jonossa muiden riivattujen seassa. Mulla kyllä on selitys sille, miksi oli pakko päästä kauppaan toisena pääsiäispäivänä, mutta se onkin jo oma tarinansa.