En ole koskaan pyöräillyt ihan harrastamiseksi asti. Tänä keväänä löysin tuon mahtavan lajin ja samalla löysin yhden uuden tavan päästä hengestäni tai päästää muita hengiltä. Niin mukavaa kuin se pyöräily onkin, on se myös yllättävän vaarallista. 

Pyörällä ajaminen pyörätiellä on huomattavasti vaativampaa, kuin autolla ajaminen autotiellä. Pyöräillessä kohtaan paljon enemmän tilanteita, joissa en edes voi yrittää ennakoida muiden likkujien seuraavia liikkeitä.

Ensinnäkin on muut pyöräilijät risteyksissä, erityisesti risteyksissä ennen autotien alikulkua jossa on kolmesta suunnasta tulevalle tarjolla hieno pikkuinen alamäki, josta saa hyvät vauhdit juuri ennen törmäystä. Näin aloittelevana pyöräilijänä mietin, pitkääkö minun hidastaa näihin risteyksiin, vaikka jarruttamatta saisin hyvät vauhdit seuraavan pikkumäkeen. Edelleen puhun alikulkuteiden risteyksistä. Vai pitääkö vaan ajaa rohkeasti sillä omalla luonnollisella vauhdilla ja luottaa, että muut väistää. Vai onko olemassa oikeasti jotku säännöt näihin tilanteisiin?

Toisekseen on koirien ulkoiluttajat (nyt se sana on mainittu, joten kaikki koirien omistajat olkaa hyvä, estradi on teidän). Toisin kuin yleensä, minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa koirista tällä kertaa, eikä edes niiden ulkoiluttajista. Kuitenkin minua pelottaa paljon kun koira kävelee löysässä narussa edellä ja minun pitäisi mennä ohi. Mitä jos koira säikähtää ja hyppääkin nauruineen suoraan pyöräni eteen? (Näin minulle kävi hiihtäessäni joskus muinoin). 

Kolmanneksi pelkään ihan rutosti niitä ihania pikku lapsia, jotka kävelee tai pyöräilee koulusta kotiin. Ihailen sitä tapaa kävellä tai pyöräillä ja haaveilla samaan aikaan. Kuitenkin vaatii erityistä tarkaavaisuutta kun yrität miettiä väistääkö ne, kannatteeko soittaa kelloa jolloin lapsi voi säikähtää ja hyppää eteen vai kokeilenko kuitenkin tuurilla tuosta välistä sillai huomaamattomasti?  Toisaalta näillä lapsilla tuntuu olevan se kuudes aisti, koska en ole kertaakaan vielä törmännyt heihin tai ei ole ollut edes läheltäpiti tilannetta. 

Pyöräilystä vielä sen verran, että en ymmärrä vanhempia, jotka päästää lapsensa pyörän päälle ilman kypärää. Minunki kypärä on tosin vielä kaupassa. Mutta lapsillani on kypärät vaikkei niillä ole edes pyörää!